"OIKEAOPPISTA"
TAI "ALKUPERÄISTÄ" REIKIÄ:
MENNEITÄ AIKOJA
JA WANJA TWAN}IN KOMMENTTEJA
Vuonna 1987 kesäkuussa tapasimme Aila Norlamon. Ensimmäisellä
kurssilla hän heti kertoi, miten Barbara Ray -niminen Reikimaster
(Takatan oppilas) oli oppineena naisena lähtenyt
muokkaamaan ja kehittämään Reikiä "paremmaksi" (=monimutkaisemmaksi).Barbara
ei arvostanut lainkaan Takataa, joka ei ollut saanut yliopistokoulutusta, ja
joka hänen mielestään oli liian arkipäiväinen ja kansanomainen. Takata käytännöllisenä
naisena hoiteli mm. vihkimykset niissä oloissa, missä satuttiin olemaan.
Vaikka siinä vaan ruuanlaiton välissä.
Ensimmäinen ristiriita Reikistä oli syntynyt Aasian
ulkopuolella. Ray kehitti vihkimysjärjestelmän uusiksi. Mm masterkoulutukseen
kuului kaksi eri vaihetta. Suurella Amerikan mantereella - siis Kanada tietenkin
mukaan lukien - syntyi kaksi eri suuntausta. Barbara tietenkin sanoi, että hänen
Reikinsä oli "oikeampi" ja "parempi".
Symboleita muutettiin ja lisättiin tässä systeemissä. Wanja on hyvinkin
tarkkaan kertonut tuonaikaiset kaikki vaiheet ja tapahtumat. Barbaran oli esim.
pitänyt laatia Takatan muistelmat, mutta ristiriitojen seurauksena Takata antoi
kaikki materiaalit Wanjalle. Selvää on, että
Phyllis Lei Furumoto - Takatan tyttärentytär edusti toista suuntaa - sitä
alkuperäistä Reikiä - ja päätyi Reiki-Allianssin johtoon.
Seuraava ristiaallokko syntyi Ailan ympärille, kun
saksalaismies tuli käymään ja sanoi "vastaanottaneensa ylhäältä"
Reikin lisävihkimykset. Aila itsekin vuosien myötä
lisäsi vihkimyksiin "jalkavirityksiä" ja virren sanoja ym. Taisi vähän
pelätä uskonnollista kritiikkiä, vallankin kun eräs entinen missi
uskoontulonsa jälkeen katsoi asiakseen joka käänteessä julkisesti tuomita
Reikin.
Hyvin fiksuna ihmisenä Wanja ei paljon kommentoinut Ailan
päähänpistoja tai hänen kirjaansa, mutta verenpaineen nousu ja tuohtumus näkyivät
kasvojen värin ja ilmeiden vaihtumisena. Taisi pieni päänpyörityskin
vilahtaa. Ehkä Ailan vanheneminen oli ymmärrettävä selitys..
Kovasti Wanja painotti sitä asiaa, minkä olemme ennenkin
kertoneet: Lisävihkimykset eivät ole Reikiä. Niitä ei saa tehdä
Reiki-nimikkeen alla. Muutoinkaan vihkimyksiä ei saa muuttaa.
Seuraava hässäkkä syntyi Net Work}in rantautuessa
Suomeen. Menetelmän on kehittänyt joku pariskunta. Siinä on paljon
vaikutteita Barbaran suuntauksesta, mutta kokonaisuutena systeemi vaikuttaa
paljon monimutkaisemmalta.
Pelkäsin, että Wanja saa sydänkohtauksen sillä kohtaa,
kun kerroimme, että mastervihkimys tehdään molempien - vihittävän ja vihkijän
ollessa alasti. Kuvioita - symboleita piirrellään vartaloon... Myönnän
ajatelleeni ilkeästi, että pariskunnan ukko on ollut p... No olkoon -
huomannut tilaisuutensa tulleen.
Samoihin aikoihin alettiin touhuta Karuna-Reikistä ym.
Sen Wanja kuittasi ärtyneellä tuhahduksella.
Phyllis oli sanonut Wanjalle Allianssin kokouksessa, että
Suomessa kuuluu kaikki olevan yhtä sotkua Reikin osalta. Niinpä Wanja siis
tuli käymään ja tutustumaan tilanteeseen elokuussa 2002. Hänhän piti
Tampereella I-kurssin sillä muuttumattomalla metodilla, jonka Takatalta oli
oppinut.
Siinä yhteydessä kuulimme, miten helposti villit huhut lähtevät
liikkeelle, kun ihmisillä on melkoinen mystiikan nälkä. Wanjan talossa yläkerran
huoneessa tehtiin virityksiä/vihkimyksiä. Kerran hän oli vienyt sinne
maljakollisen kukkia - jotka oli juuri saanut - pois tieltä ruokapöydän täyttyessä.
Hän oli myös saanut juuri Usuin valokuvan, jonka hän myös
vei samaan huoneeseen turvaan, että kukaan ei sitä vahingossa rypistelisi.
Huoneessa oli myös kynttilä - koska siellä ei ollut
lamppua.
Seuraavana päivänä toiset masterit jo soittivat ja
kysyivät "rekvisiitasta". "Onko totta - miksi sinulla on pöydällä
kynttilä, Usuin kuva ja kukkia, kun teet virityksiä?" Nauraen Wanja
kertoi sattumien summasta, mutta sanoi samalla oppineensa kuinka pienistä
asioista tehdään suuria juttuja kun mielikuvitus liittää niihin merkityksiä..
Ei rekvisiittaa, ei mystiikkaa vihkimyksiin tai
virityksiin - on Wanjan/Takatan painokas kanta.
Näytimme Wanjalle Japanista saadun Reiki-videon. Hän
kertoi käyneensä samoissa paikoissa, mihin yhdistyksemme silloin matkaansa
suunnitteli.
Kertoi myös tuntevansa sieltä useita henkilöitä.
Samalla hän valisti, että myös Japanissa oli Reikin ympärille syntynyt
useita muunnelmia ja "parannuksia" tehdään sielläkin. Hän korosti
sitä, että Hayashi antoi Takatalle yksinoikeudella sellaisen Reiki-version,
joka oli suunniteltu länsimaihin. Sikäläiset uskonnolliset ja mystiset sekä
meditatiiviset puolet jätettiin pois, koska arvatenkaan länsimaissa ei esim
shintolaisuus olisi kohdannut kovin avosylistä vastaanottoa. Hayashi pelkisti
Takatalle antamansa opetuksen pelkkään parantamiseen. Kun hän matkusti
Havaijille varta vasten Takataa vihkimään, oli ennenkuulumatonta, että opin
vastaanottaja oli nainen, ja vieläpä länsimainen.
Villejä huhuja on liikkunut, että Takata ei olisi
Hayashilta oppiaan edes saanut, mutta Wanjan hallussa on Takatan saama
Mastertodistus, minkä hän Kreivilässä tänä kesänä meille kaikille läsnäolijoille
näyttikin. Japanilaisissa lähteissäkin linja Hayashista Takataan on mainittu.
Takatan vihkimiä mastereita ei ole enää hengissä kovin
monta. Olisi kiva saada heidän tietonsa ja kokemuksensa dokumentoiduiksi.
Wanja on ainakin kovasti yrittänyt pitää huolta meistä
suomalaisista. Ehkä Phyllis vähän nuorempana pitää Reikin alkutaipaleen
asioita muistissaan ja huolehtii niiden tallentumisesta.
Oli tietyllä tavalla "historian kertaus" kun
kuluneena kesänä Wanjan mukana Kreivilään tuli Irma Gustafsson. Tämä
samainen kaksikko aikanaan koulutti Aila Norlamon ja nyt he olivat yhdessä täällä
taas. Pitivät sitä merkittävänä.
Toivottavasti Wanja taas joskus tulee... ja toivottavasti
hän saa valmiiksi suunnitteilla olevat kirjansa mahdollisimman pian.
Reiki-terkut
Marja Kiviaho