Shiatsussa,
kuten akupunktiossakin, ihmistä tarkastellaan energeettisestä lähtökohdasta.
Perinteisen
Kiinalaisen Lääketieteen (PKL) mukaan kaikkialla maailmankaikkeudessa on elämänenergiaa,
joka on kehossakin liikkeelle paneva voima tehden ihmisen eläväksi.
Elämänvoiman
perusominaisuuksiin kuuluu, että se liikkuu, virtaa koko ajan. Ihmisessä tämä
virtaus keskittyy energiakanaviin eli meridiaaneihin ja on helpoimmin
tavoitettavissa akupunktiopisteissä.
Shiatsu
tarkoittaa peukalo (shi) painallusta (atsu). Peukalon, muiden sormien ja kämmenen
lisäksi shiatsuhoitaja käyttää tarpeen mukaan myös käsivarsiaan, kyynärpäitään,
polviaan ja jalkateriään. Hoito tapahtuu lattialla pehmustetulla
hoitoalustalla ja se suoritetaan vaatteiden läpi.
Meridiaanien
ja akupisteiden käsittelyn lisäksi hoidossa käytetään tarvittaessa myös
mm. hauteita, kuivakuppausta, korvasiemeniä, venytyksiä ja moksakäsittelyä
(akupisteiden lämmittäminen).
Shiatsu tasapainottaa niin kehoa kuin mieltäkin.
Meridiaanit
ja lukuisat muut kehon sisä- ja ulkopuolella virtaavat kanavat muodostavat
vuorovaikutteisen energiaverkoston, joka ravitsee ja ylläpitää kaikkia
elintoimintoja.
Energian
vapaa ja riittävä virtaus on terveyden ja elinvoiman ehto. Häiriöt ja
tukokset meridiaaneilla puolestaan ilmenevät erilaisina akuutteina ja
kroonisina oireina kehossa sekä mielen alueella.
Shiatsu
tukee ja vahvistaa meissä jokaisessa olevaa luontaista pyrkimystä fyysiseen
ja henkiseen tasapainoon.
Shiatsu
on samaa sukua kuin akupunktio ja osa Perinteistä Kiinalaista Lääketiedettä,
jonka juuret ulottuvat vähintään 3500 vuoden päähän.
Shiatsu
on 1800-luvun loppupuolella kehitetty japanilainen versio kiinalaisesta
neulahoidosta ja nykyään on olemassa erilaisia shiatsun tyylilajeja, joilla
hoidetaan fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja. Sillä pyritään terveyden
parantamiseen ja ylläpitämiseen, sairauksien hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn,
jolloin pyritään vaikuttamaan kehon energeettisiin häiriöihin jo ennen itse
sairauden puhkeamista.