WANJA kävi kouluttamassa Reikimastereita.

Tapansa mukaan Wanja ilmestyi yllättäen ja varsin lyhyellä varoitusajalla. Hän oli tullut Ruotsiin saattamaan äitiään viimeiselle matkalle. Kymmenisen päivää yhteistä aikaa ja äiti lähti tuonpuoleiseen.

Kun heinäkuun viimeisinä päivinä luimme sähköpostista, että Wanja surunsa ja hautajaisjärjestelyjen keskellä oli valmis tulemaan Suomeen pitämään ”sopivan suurelle” porukalle ”jonkun olohuoneessa” Reiki-I-kurssin, aloimme kiireesti raivata kalenteriin tilaa. Tärkeysjärjestys  elokuu ensimmäiselle viikonlopulle oli nopeasti selvä: Kolme muuta isoa ja tärkeää juttua vedettiin yli. Marjat päätettiin jättää pensaisiin rastaiden iloksi.

Wanjan ohjeen mukaan kurssi pidettiin Reikimastereille. Nopea yhteydenottokierros ja osallistujia oli ”sopiva määrä – olohuoneellinen”

Olimme iloisia että Wanja katsoi huolekseen ja vastuukseen suomalaisten sekavan Reiki-tilanteen, josta Phylliskin oli kuullut ja ottanut asian Wanjan kansa puheeksi.

Koska äiti Tukholmassa on ollut yksi tärkeä syy käydä Skandinaviassa, on todennäköistä, että matkat tänne jäävät tulevaisuudessa melko vähiin, ja siksi Wanja sanoi hoitavansa tämän  kurssikäynnin hautajaisjärjestelyjen välissä.

Perjantai-illasta maanantai-iltapäivään puhuttiin Reikistä. Yötkin jäivät kovin lyhyiksi, viritykset kun tarkistettiin kotonamme klo 1-2 maissa.

Wanja toimii, kuten Opettajat toimivat. Hän ei moiti, väittele – kertoo vain, lempeän määrätietoisella tavallaan miten Takata asiat opetti. Vain pari tuskastunutta ilmettä, epäuskoista päänpyöritystä ja huokausta antoivat ymmärtää mitä mieltä hän oli ”suomalaisista suuntauksista” Reikissä.

NÄIN SIIS TAKATA  KERTOI JA OPETTI:

Mystinen ja esoteerinen Reiki, josta maailmalla on kovasti touhuttu, ja väitetty, että sitä ei annettu Takatalle, koska hän oli nainen, oli tosiasiassa vuosikymmenenkin kestävää meditaatioharjoitusta, jonka tavoitteena oli jumaluus – joka taas käytännössä oli kulloinenkin Japanin keisari. Jumalan vastine maanpäällä, kuten silloin ajateltiin.

Kun Hayashi matkusti Takatan luo tehdäkseen tästä Reikimasterin, hän oli jättänyt länsimaalaisille täysin tarpeettoman ja vieraan meditaatio-osuuden pois opetuksesta ja irrottanut parantavan osan omaksi jutukseen. Raja  on kuulemma hiuksen vahvuinen, mutta ero kuitenkin – kuten Wanja esimerkillä ilmaisi: aivan kuin vääntäisit vanhanaikaisen kassakaapin numero-osoitinta naksahduksen kohdalle.

Hayashin antamassa Master-todistuksessa on maininta, että Takata on ainoa opettaja maailmassa, joka on erikoistunut länsimaiseen parantavaan Reiki-opetukseen.

Takata piti kiinni koko elämänsä ajan alkuperäisestä opetuksesta – mitään ei saanut muuttaa. Asiat tuli pitää yksinkertaisina, koska silloin ihmiset muistaisivat paremmin. 

Ehkä tästä syystä sukset menivät pahasti ristiin Barbara Rayn kanssa. Ray arvosti vain koulutettuja ihmisiä – oli itsekin yliopistotutkinnon suorittanut – ja seurusteli mieluiten vain heidän kanssaan. Rayn mielestä oli jotenkin noloa, että Takata oli tavallinen korkeakouluja käymätön nainen. Niinpä hän oppineempana uskoi tietävänsä paremmin ja loi Reikistä oman muunnelman. Jo tässä kohtaa tuli kolmosvihkimykseen A ja B –osat. Minkäänlaisia ylimääräisiä esoteerisia vihkimyksiä Barbara ei Takatalta saanut. He eivät tulleet edes kovin hyvin toimeen keskenään. ”Esoteerinen tieto” oli erään pahvilaatikon sisältö, jonka  Phyllis joutui hakemaan Takatan kuoleman jälkeen pois  hyvinkin ilkeästi käyttäytyneeltä Barbaralta. Siellä oli muistiinpanot Takatan elämänkertaa varten. Barbaran piti kirjoittaa se, mutta hän ei koskaan saanut sitä aikaiseksi.

Eikä hän toisaalta suostunut palauttamaan materiaaliakaan Takatan lukuisista pyynnöistä huolimatta. Oli sovittu, että Wanja kirjoittaisi muistelmat.

Barbara sitten perusti järjestön, johon muut Reikimasterit eivät suostuneet menemään mukaan, monistakin eri syistä.

Oikeaoppisuusriidat levisivät sanomalehtiinkin.

Barbara julisti maailmalle oman monimutkaisen muunnoksensa olevan ”ainoa oikea Reiki”.

Phyllis Lei Furumoto oli kasvanut lapsesta asti Reikiin. Hän joutui jatkuvasti olemaan ”mallina” kun isoäiti Takata opetti. Murrosiässä tyttö ei ollut kauhean innostunut asiasta, mutta tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin, ja halusi vihkimykset.

Wanja seurasi hyvinkin läheltä Phylliksen Reikitaivalta, ollessaan itse jatkuvasti Takatan kursseilla mukana.

Wanja kertoi, että muinoinhan kaikki henkinen tieto annettiin suullisena opettajalta oppilaalle, ja tällöin oltiin hyvin tarkkoja siitä, että mitään ei muutettu. Samaa traditiota noudatettiin myös Takatan saamassa ja antamassa Reiki – opetuksessa.  Muistiinpanoja ei ehdottomasti saanut kurssilla tehdä.  Reiki on enemmän sydämen kuin pään asia. Muistiinpanot ja teoriat ovat aivojen toimintaa ja häiritsevät intuition kehittymistä , joka on Reikin tärkein ominaisuus. Takata  siis piti Reikiopetuksensa äärimmäisen yksinkertaisena ja vuodesta toiseen samanlaisena muistamisen helpottamiseksi.

Kaksipäiväinen kurssi jakautui neljään osaan: ensimmäiset parisen tuntia kerrottiin Reikin historiasta ja taustasta. Tätä seurasi ensimmäinen initiaatio.

Tauon jälkeen näytettiin pään ja rinnan alueiden hoito ja vastattiin mahdollisiin aihetta koskeviin kysymyksiin. Seurasi toinen initiaatio.

Toisena päivänä aloitettiin initiaatiosta ja saatettiin keskustella mahdollisista tärkeistä unista. Seurasi vatsan alueen hoito, jota Takata kutsui perustavaksi hoidoksi. Käsien asennot olivat tärkeitä. Takata toisti: Katsokaa käsiäni! Katsokaa käsiäni! Kysymykset tämän alueen hoidosta käsiteltiin.

Tauon jälkeen kolmas vihkimys ja selkäpuolen hoito. Mahdolliset kysymykset.

Wanja korosti, että Reiki-kurssilla puhutaan vain Reikistä. Maailma on täynnä mielenkiintoisia aiheita kivistä väreihin ja astrologiaan ym, mutta niistä on kurssit erikseen. Jos jollakulla on tarve näistä keskustella, se tapahtuu kurssin jälkeen ja on tehtävä selväksi, että ne eivät kuulu Reikiin.

Ei myöskään uskonnot ja jälleensyntymät. Ei mitään ylimääräistä.

Viritykset/vihkimykset tehdään ilman minkäänlaista rekvisiittaa: ei kynttilöitä, kukkia, kuvia, musiikkia, ei mitään. Vain huone, jossa on ovi suljettu, opettaja ja tuolilla istuva oppilas. Kiertosuunta vihkimyksessä lähti Takatalla sinne, missä oli vähiten ahdasta. Käytännöllistä!

Joku oli keksinyt käyttää merkinantovälineenä tiibetiläisiä kulkusia ilmoittamaan vihittävälle milloin silmät saa avata. Näin lähtee liikkeelle muutos, jonka jälkeen joku tekee seuraavan jne. 

”Jalkavihkimyksiä, ovenpieliä, postilaatikoita” – ei kuulu asiaan. Lisäyksiä ja muunnelmia ovat. Jämäkästi Wanja  toistuvasti korosti, että Takata ei sallinut minkään lisäämistä eikä poistamista. Eikä siis hän itsekään.

Jos jokainen haluaa jättää oman peukalonjälkensä Reikiin, rönsyilee juttu käsistä, eikä lopulta kukaan tiedä, mitä alun perin oli.

Kursseja on vain kolme eri tasoa. Ei A ja B –tasoja. Ei mitään numeroita kolmannesta eteenpäin.

Kun Wanja viipyi luonamme pari päivää syksyllä –95, hän oli kovin huolissaan uusimmista ”Reiki-vihkimyksitä” (nelos- vitos- jne) ja suomalaisten innostuksesta niihin. Hän painotti kovasti, että ne eivät kuulu Reikiin. Jos niitä joku haluaa tehdä, tulee rehellisyyden nimissä muistaa mainita, että ne eivät ole Reikiä. Ne ovat jonkun ihmisen omaa keksintöä. Niitä ei tule edes mainita Reikin yhteydessä

Jostakin Wanjan käsiin oli kulkeutunut paperi, jossa kuvattiin Reikin ”sukupuu”.  (Siis kuka on kenenkin  vihkimä Master) Sitä jaetaan ainakin Suomessa, mutta ilmeisesti muuallakin maailmassa Koska W. tuntee henkilökohtaisesti lähes jokaisen alkupäässä olevan henkilön,  ja suuren osan myöhempiäkin nimiä ja ihmisiä, hän heti tiesi, että sukupuu on enimmäkseen virheellinen.

Hän oli myös kuullut, että joissakin  suuntauksissa kurssilaisten auroja ja energiakenttiä oli mittailtu ”jotenkin”.  Alkuperäisen Reikin ulkopuolelta sekin.

Näytimme Japanista saadun opetusvideon. Vaikka tekstitys puuttuikin, sai kuvasta melko hyvän käsityksen. Wanja tunsi tai tiesi tekijät. Joitakin asioita oli eri tavoin kuin Takatan opetuksessa, johtuen ilmeisesti siitä, että Japanissa meditatiivinen puoli on ainakin osittain pyritty säilyttämään.

Eläin- ja luontorakkaus on osa Wanjan lempeää persoonaa. Hän ihastui tosi paljon Zeus-koiraamme. Itselläänkin kun on ollut samanlainen. Hänen kirjansa uudemmassa painoksessa on paljon kuvia. Musta Newfoundlandin koira Snaffi on mukana monessa kuvassa. Piti luvata kuva Zeuksestamme postitse myöhemmin.

Asiaa ja kysymyksiä tuli esille paljon. Paljon saatiin vastauksiakin.

Suomalaisen tiedonjanon seurauksena Wanja lupasi kirjoittaa seuraavan kirjansa mahdollisimman pian. Tiedon jakaminen alkuperäisestä Reikistä tuntui kovin tarpeelliselta, jotta se olisi ainakin niiden saatavilla, jotka haluavat toimia rehelliseltä pohjalta. Virheellinen tieto ei poistu kinaamalla ja väittelemällä oikeaoppisuudesta. Todellisen tiedon aktiivinen  jakaminen tuntuu oikeammalta tavalta. Vastuu on sitten itse kullakin, miten haluaa omantuntonsa kanssa toimia.

Käsitys Reikistä sai uuden ulottuvuuden, kun kuunteli, miten Kanadassa elettiin ja ajateltiin. Koska lääkärit ja eläinlääkärit olivat pitkien hankalien matkojen takana, Reikiä käytettiin mahdollisimman luontevasti: kun tuli jokin sairaus,  hoidettiin kunnes paraneminen tapahtui. Ilmeisesti kenenkään päähän ei pälkähtänyt epäillä menetelmän toimivuutta. Se olisi ollut taas sitä päässä elämistä sydämen sijaan.

Uusi tamperelaisten kokoontumispaikka tuli kirjaimellisesti vihityksi käyttöön. Se toimi initiaatiohuoneena.

Hannele (Tampio) antoi oman isomman huoneensa kurssitilaksi ja auttoi mittavasti järjestelyissä. Kiitokset suuret!

Markun (Nissilä) erinomainen kielitaito tuli todistetuksi, kun hän tulkkasi  koko kurssin väsymättä. Sellaista on, kun syntyy ja kasvaa toisella puolen maapalloa. Ei tarvitse kysyä naapurilta yksittäisten sanojen merkitystä eikä miettiä monimutkaisiakaan lauseita. Samoin suuret kiitokset!

Valoa pimeneviin iltoihin  kaikille.

Wanja lopettaa aina E-mailinsa toivotukseen Much Love. – Paljon Rakkautta.

Marja ja Jyrki Kiviaho

Takaisin edelliselle sivulle